Geoillen Norjaan

Alkuperäinen suunnitelma tälle päivälle oli lähteä kävelemään kolmen valtakunnan rajalle, mutta alueelle luvatut ukkoset saivat meidät muuttamaan suunnitelmaa. Eikä jalatkaan olleet ihan parhaassa vireessä eilisen Saana-jolkottelun jälkeen.. Niinpä päätimme lähteä hivuttautumaan autolla kohti Norjaa ja geokätköillä molemmin puolin rajaa. Puurajan yläpuolelle päädyttiin kätköillessäkin, eikä reittikään ollut aina helppokulkuisin, joten hikeä puski pintaan, mutta kätköjä tuli kuitenkin lokattua.

Valtakunnan rajan jälkeen pysähdyttiin ihastelemaan  Rovijoen putousta. Tätä nähtävyyttä ei ole edes merkitty mitenkään, se vain täytyy tietää! Upea vesiputous, joka sai ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi.

Maisemat Norjassa on muutenkin kyllä mahtavia, jylhiin vuoriin yhdistyy vihreys ja vehreys, ja väleistä pilkottaa Jäämeri. Olin kotona helteen kourissa kärvistellessäni aika varma, että Jäämeren äärellä sitten ainakin on mukavan viileää. Ja katin kontit, hikeä pukkasi pntaan, kun hetkeksi pistäydyttiin ulos auton ilmastoinnin vaikutuspiiristä. Lämmintä näytti olevan siinä kolmenkympin hujakoilla. Mihinkähän tästä lämpötilasta voisi oikein reklamoida?!

Alkuillasta saavuttiin Tromssaan ja tehtiin leiri Tromsø Campingiin. Tämä leirintäalue on jotain ihan muuta, mitä ensimmäisen yön majoitus Kalajoella. Kaikki on siistiä ja modernia, ja teltalle löytyi mitä ihanin paikka puron varresta. Teltan ovesta voi ihastella solisevaa vettä. Puron vesi taitaa virrata vuorten jäätiköiltä, kun on niin vilakkaa. Viileyden sai koke myös Jontun kengät ja sukat, kun matka vastarannan geokätkölle keskeytyi pikku puljaukseen.

Saanatunturin valloitus

Eilen lähdettiin ”yhtäkkiä kipaisemaan” Saanatunturin huipulle. Matka on noin 4 km suuntaansa, mutta auringon paistaessa täydeltä terältä oli jyrkän polun kipuaminen yllättävön raskasta. Huipulle mentiin silti niin, että heilahti ja maisema oli todellakin näkemisen arvoinen. Samalla lokattiin meidän pohjoisin ja varmasti myös korkeimmalla oleva geokätkö tähän mennessä.

Koska Lapin-Jonttuhan ei samaa reittiä kulje enää takaisin, lähdettiin evästauon jälkeen huipulta omia polkuja kohti Saanajärveä ja sen rannalla olevaa päivätupaa. Olipa kyllä mahtavaa, kun ympärillä vain puutonta erämaata ja täydellinen hiljaisuus. Silloin tällöin vain jokunen poro kirmaili näköpiirissä.

Päivätuvalla laitettiin maistuvaa retkiruokaa ja keitettiin kunnon sumpit, minkä jälkeen jaksettiin jatkaa matkaa kuin uusina ihmisinä. Lähdimme kiertämään järven rantaa pitkin Saanatunturia ympäri ja taas avautui uusia, huikaisevan upeita maisemia. Loppua kohden meno alkoi jo vähän hyytyä ja viimeiset sadat metrit oli jo aika tuskaa. 😀 iPhonen taustaseurannan mukaan päivän aikana tuli lopulta kipsuteltua noin 17 km eli huomattavsti enemmän, mitä alun perin ajateltiin. Mutta oli kyllä todellakin kaiken vaivan arvoinen päiväretki. Ja voi pojat, että uni maittoi, kun saatiin teltta pystyyn Kilpisjärven rantaan!

Ajelulla allin paikkeilla

Tässä sitä posotetaan suurin piirtein Suomi-neidon allin paikkeilla kohti Kilpisjärveä. Viime yö nukuttiin tosiaan Kalajoella retkeilymökissä, joka ei juuri ulkonäöllä tai varustuksella koreillut. Mutta uni lopulta maittoi ja aamulla myös aamiainen terassilla, ja sitten onkn taitettu kilometrejä 8-tiellä.

Torniosta poikettiin Haaparannan puolelle Ikeaan suorittamaan nopeat ostokset ja lihapulla+perunamuusitankkaus. Edellisen kerran olen Ruotsin maaperällä käyskennellyt noin 32 vuotta sitten, joten ei siellä ihan alvariinsa tule käytyä.

Napapiirillä oli pakko tietysti käydä ottamassa selfiet ja muut kuvat Napapiiri-kyltin äärellä ja Jonttukin löysi kaupasta komean eräilyhatun. Käytiin Tornionjoen rantakallioilla myös keittämässä kunnon pannukahvit ja ihailemassa upeaa jokimaisemaa ja näkymää Ruotsin puolelle.

Poronhoitoalueen alettua onkin bongailtu poroja sitten jo mielin määrin. Rentoja elukoita kyllä… Yksikin käyskenteli tietä pitkin tyynesti omaa rauhallista vauhtiaan, perässään täysperävaunullinen rekka, ja sen takana jonollinen henkilöautoja. Meitä vähän nauratti, mutta rekkakuskia välttämättä ei?

 

 

Nu åker vi i Österbotten.. tai jotain

Maalahti

Reissu on polkaistu käyntiin! Ollaan saavuttu rantatietä pitkin Pohjanmaalle. Melkein kuin ulkomailla oltaisiin jo, kun kyltitkin on ensisijaisesti ruotsiksi. 😂

Aurinko paistaa ja lämpöä piisaa, mutta onneksi autossa on ilmastointi. Eiköhän tämän päivän hikoilukiintiö tullut jo täyteen siinä, kun lastattiin viimeiset pussit ja nyssäkät autoon. Tänään ajetaan maltillisesti vain Kalajoen hiekoille, kun ei sitä nyt näin työviikon päälle jaksa mitään hulluja matkoja. Huomenna mennäänkin sitten Suomi-neidon käsivarteen asti, niin että heilahtaa.

Lähtölaskenta road tripille on alkanut!

Huh huh, takana on hikinen ja uuvuttava päivä pakkaamisen merkeissä. 30 asteen helle ja kesäflunssa ei yhtään ole helpottanut asiaa, mutta tavarat on pääpiirteittäin pakattu, rahdattu autoon ja kellokin oli vasta varttia yli kymmenen illalla, kun homma oli jo valmis. Varustusta on paljon, mutta niin vain kaikki sopi autoon ja vielä ihan loogiseen järjestykseen. Huomenna vielä enemmän tai vähemmän täyspitkä työpäivä, loppusilaus varustukseen ja sen jälkeen kauan odotettu road trip kohti Lappia voi alkaa! Jee jee!