Saanatunturin valloitus

Eilen lähdettiin ”yhtäkkiä kipaisemaan” Saanatunturin huipulle. Matka on noin 4 km suuntaansa, mutta auringon paistaessa täydeltä terältä oli jyrkän polun kipuaminen yllättävön raskasta. Huipulle mentiin silti niin, että heilahti ja maisema oli todellakin näkemisen arvoinen. Samalla lokattiin meidän pohjoisin ja varmasti myös korkeimmalla oleva geokätkö tähän mennessä.

Koska Lapin-Jonttuhan ei samaa reittiä kulje enää takaisin, lähdettiin evästauon jälkeen huipulta omia polkuja kohti Saanajärveä ja sen rannalla olevaa päivätupaa. Olipa kyllä mahtavaa, kun ympärillä vain puutonta erämaata ja täydellinen hiljaisuus. Silloin tällöin vain jokunen poro kirmaili näköpiirissä.

Päivätuvalla laitettiin maistuvaa retkiruokaa ja keitettiin kunnon sumpit, minkä jälkeen jaksettiin jatkaa matkaa kuin uusina ihmisinä. Lähdimme kiertämään järven rantaa pitkin Saanatunturia ympäri ja taas avautui uusia, huikaisevan upeita maisemia. Loppua kohden meno alkoi jo vähän hyytyä ja viimeiset sadat metrit oli jo aika tuskaa. :D iPhonen taustaseurannan mukaan päivän aikana tuli lopulta kipsuteltua noin 17 km eli huomattavsti enemmän, mitä alun perin ajateltiin. Mutta oli kyllä todellakin kaiken vaivan arvoinen päiväretki. Ja voi pojat, että uni maittoi, kun saatiin teltta pystyyn Kilpisjärven rantaan!

Lapin laskeva aurinko ja valoisa yö

Käsivarrentien henkeäsalpaavia maisemia sekä Kilpisjärven valoisa yö

Ajelulla allin paikkeilla

Tässä sitä posotetaan suurin piirtein Suomi-neidon allin paikkeilla kohti Kilpisjärveä. Viime yö nukuttiin tosiaan Kalajoella retkeilymökissä, joka ei juuri ulkonäöllä tai varustuksella koreillut. Mutta uni lopulta maittoi ja aamulla myös aamiainen terassilla, ja sitten onkin taitettu kilometrejä 8-tiellä.

Torniosta poikettiin Haaparannan puolelle Ikeaan suorittamaan nopeat ostokset ja lihapulla+perunamuusitankkaus. Edellisen kerran olen Ruotsin maaperällä käyskennellyt noin 32 vuotta sitten, joten ei siellä ihan alvariinsa tule käytyä.

Napapiirillä oli pakko tietysti käydä ottamassa selfiet ja muut kuvat Napapiiri-kyltin äärellä ja Jonttukin löysi kaupasta komean eräilyhatun. Käytiin Tornionjoen rantakallioilla myös keittämässä kunnon pannukahvit ja ihailemassa upeaa jokimaisemaa ja näkymää Ruotsin puolelle.

Poronhoitoalueen alettua onkin bongailtu poroja sitten jo mielin määrin. Rentoja elukoita kyllä... Yksikin käyskenteli tietä pitkin tyynesti omaa rauhallista vauhtiaan, perässään täysperävaunullinen rekka, ja sen takana jonollinen henkilöautoja. Meitä vähän nauratti, mutta rekkakuskia välttämättä ei?

Kalajoen hiekat

On hiekka polttavaa, taivas punertaa...

Nu åker vi i Österbotten.. tai jotain

Reissu on polkaistu käyntiin! Ollaan saavuttu rantatietä pitkin Pohjanmaalle. Melkein kuin ulkomailla oltaisiin jo, kun kyltitkin on ensisijaisesti ruotsiksi.

Aurinko paistaa ja lämpöä piisaa, mutta onneksi autossa on ilmastointi. Eiköhän tämän päivän hikoilukiintiö tullut jo täyteen siinä, kun lastattiin viimeiset pussit ja nyssäkät autoon. Tänään ajetaan maltillisesti vain Kalajoen hiekoille, kun ei sitä nyt näin työviikon päälle jaksa mitään hulluja matkoja. Huomenna mennäänkin sitten Suomi-neidon käsivarteen asti, niin että heilahtaa.

Lähtölaskenta road tripille on alkanut!

Huh huh, takana on hikinen ja uuvuttava päivä pakkaamisen merkeissä. 30 asteen helle ja kesäflunssa ei yhtään ole helpottanut asiaa, mutta tavarat on pääpiirteittäin pakattu, rahdattu autoon ja kellokin oli vasta varttia yli kymmenen illalla, kun homma oli jo valmis. Varustusta on paljon, mutta niin vain kaikki sopi autoon ja vielä ihan loogiseen järjestykseen. Huomenna vielä enemmän tai vähemmän täyspitkä työpäivä, loppusilaus varustukseen ja sen jälkeen kauan odotettu road trip kohti Lappia voi alkaa! Jee jee!