Kesälomareissu 2020

Kuten parina aiempanakin vuonna, kesälomareissua suunniteltiin taas heinä-elokuun vaihteeseen. Selvää oli, että mitään 3000 kilometrin road trippiä ei tänä vuonna tehdä pikkuisen Reissu-Liisan kanssa. Ja koronatilannekin varmisti sen, että rajojen yli ei nyt suunnata. Hyvissä ajoin sen sijaan varattiin mökki Rukalta. Onhan sinnekin ajomatkaa, mutta siellä sitten pidettäisiin “leiriä” yhdessä paikassa ja tehtäisiin päiväretkiä lähimaastoon.
Reissu-Liisaa valmisteltiin tulevaan matkaan hankkimalla hänelle Pienen pieni vaellusopas -kirjan, jota yhdessä sitten tutkiskeltiin etukäteen. ;)

Matkaan lähdettiin keskiviikkona 29.7. sateisissa tunnelmissa. Ajomatka sujui yllättävänkin mukavasti Reissu-Liisan nukkuessa - niin kauan kun vauveli veteli sikeitä, ajettiin urku auki kohti määränpäätä. Yhtä soittoa ei sentään menty Rukalle asti, vaan ensimmäinen yö vietettiin Kuopiossa leirintämökissä. Vettä tuli kuin aisaa, joten olimme erittäin tyytyväisiä, että teltta oli jätetty kotiin ja päätetty majoittautua ihan katon alla suojissa. Mökki oli vähän retro, mutta siisti, joten ihan mukavasti yö siinä sujui. Ja Reissu-Liisallekin uni maistui uudessa retkisängyssä, johon vielä illansuussa oltiin haettu Ikeasta patja.

Toinen yö vietettiin Valtimolla Jontun ystävien maatilalla, jossa päästiin nauttimaan maaseudun rauhasta ja hämmästelemään lehmiä ja niiden lypsyä oikein lähietäisyydeltä. Ei ihan joka päivä kaupunkilaislapsille tarjoudu tällaista tilaisuutta!

Perjantaina aamupäivällä hypättiin taas autoon ja suunnattiin kohti Rukaa. Suomussalmen kohdalla alkoi tiellä näkyä jo porojakin. Taktiikkana oli edelleen ajaa vauhdilla kohti määränpäätä aina Reissu-Liisan nukkuessa, joten nähtävyyksiä ei paljon pysähdelty katsomaan, mutta auton ikkunasta sentään bongattiin Hiljainen kansa -tilataideteos, jossa nelisensataa “variksenpelätintä” seisoo vaitonaisina suomussalmelaisella pellolla.

Parin päivän matkanteon jälkeen oltiin perjantai-iltana kuuden maissa vihdoin perillä “mökillä”, joka siis oli varsin fiini paritalon puolikas metsäisellä paikalla. Olimme viimein saaneet karistettua sateetkin kyydistä ja aurinko tervehti meitä Rukalla iloisesti. Lähitienoot pullistelivat metsän antimia, joten mustikkaa ja lakkaa sai popsia posket pullolleen.

Illan suussa päätimme lähteä vielä pienelle iltakävelylle tutustumaan lähiympäristöön, jotta Reissu-Liisa saisi ottaa iltanokoset vaunuissa. No, ei se kävely nyt ihan pieneksi jäänyt, kun päädyimme kipittelemään Rukakylään asti. Tulihan heti kättelyssä melkoista mäkitreeniä vaunujen kanssa, mutta hyvinhän siitä selvittiin, kun varsinkin alamäissä muisti pitää huolellisesti vaunujen aisasta kiinni. 2,5 tuntia ja vajaa 10 km myöhemmin tultiin puolijuoksua takaisin mökille, kun Reissu-Liisan huumorintaju alkoi loppua iltapuuroajan lähestyessä. Mutta ensisilmäys Rukan alueeseen oli saatu luotua. Tästä olisi hyvä jatkaa retkeilyä tulevina päivinä!

Nuku yö ulkona 2020

Suomen latu haastoi jo viidennen kerran kaikki suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona Suomen luonnon päivänä 29.8.2020 ja itse osallistuimme haasteeseen nyt kolmannen kerran. Tämän vuotinen ulkonukkuminen toteutui mukavasti siinä sivussa, kun lähdettiin viettämään elokuun viimeistä viikonloppua - eli myös venetsialaisia - ystävien mökille Keuruulle. Vaikka ilmassa oli häivähdys syksyä, saimme nauttia pääosin aurinkoisesta viikonlopusta jutellen, grillaillen ja saunoen - ja seuraillen joutsenperheen lentoharjoituksia järvellä. Saunaan tosin kerittiin vasta auringon laskettua, mutta mikäs sen tunnelmallisempaa, kuin mennä lyhtyjen valossa löylyistä järveen pulahtamaan.

Tällä kertaa tilanne oli uudenlainen, koska mukana osallistumassa oli myös pikkuinen Reissu-Liisa, 7kk. Jo kesällä hankittiin isompi teltta, Outwell Earth 5, koska kahden hengen vaellusteltta on nyt auttamatta pieni. Uusi teltta on mitoitettu viidelle hengelle, ja jostain muistan lukeneeni sen tarkoittavan, että mukavasti sinne majoittautuu silloin neljä. Noh.. kun teltta koepystytettiin ensimmäisen kerran kesällä, todettiin, että se on v a l t a v a. :D Nopealla silmäyksellä näyttäisi, että meidän kokoisia ihmisiä mahtuisi sinne helposti vaikka kahdeksan.. Mutta ei iso sisältään kaada, vai miten se sanonta menikään, ja kun kyseinen majoite kuitenkin mahtuu yhteen kohtuullisen kokoiseen kassiin, niin nytpä sitten vain telttaillessamme nautimme tilavista asumisratkaisuista. 

Yölämpötiloiksi oli lupailtu alle 10°C, joten ihan kevyellä varustuksella ei liikkeelle lähdetty. Teltan makuuosaston lattia vuorattiin piknikpeitoilla, mistä tuleekin heti paljon kotoisampi tunnelma. Reissu-Liisa sai makuualustakseen lampaantaljan, jonka päällä hän nukkui merinovillahaalariin ja pipoon sonnustautuneena äitiyspakkauksen makuupussissa. Päälle vielä vähän neulepeittoja, niin siellä hän oli kuin herran kukkarossa ja tarkeni mainiosti. 

Itsellä oli vielä ihan riittävän tuoreessa muistissa viime vuoden road tripin viimeiset yöt, jolloin palelin vuosikymmeniä uskollisesti palvelleessa makuupussissani, joten muutama päivä ennen viikonlopun reissua kipaisin ostamaan Marmot WM’s Trestles Elite Eco 30 -makuupussin (alla olevassa kuvassa vasemmalla), joka Regular-mittaisena on tarkoitettu max 168 cm pituiselle nukkujalle, eli on minulle aivan täydellisen kokoinen. Pussin comfort-lämpötila on -1°C ja kyllä vaan sillä tarkeni Keuruun yössä nukkua lyhyellä hihalla ja puntilla sekä ilman sukkia. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui tukka, joka on mallia “kotiäiti” eli ei ihan juuri ole nähnyt hovikampaajan saksia. Sehän muuttui liukkaassa pussissa sähköiseksi ja häröili pitkin naamaa. :D Vahingosta viisastuneena pistin toiseksi yöksi päähän tuubihuivin ja nukkuminen olikin huomattavasti mukavampaa, kun sähköinen letti ei leijunut naamalla.

Sen verran uuden retkeilijäsukupolven läsnäolo taisi vaikuttaa asiaan, että mitään kovin erityistä ei ehditty viikonlopun aikana tehdä, vaikka tarkoitus oli käydä ampumassa jousipyssyllä ja yleensä ollaan jotain vähän pelailtukin. Mutta olipa kuitenkin mukavaa nähdä pitkästä aikaa Keuruun ystäviä ja ihan vaan hengailla (ja tietty syödä ja saunoa) sekä rupatella kaiken maailman kuulumiset. Suurkiitos siis isäntäväelle, että saimme tulla!