Kesälomareissu 2020

Kuten parina aiempanakin vuonna, kesälomareissua suunniteltiin taas heinä-elokuun vaihteeseen. Selvää oli, että mitään 3000 kilometrin road trippiä ei tänä vuonna tehdä pikkuisen Reissu-Liisan kanssa. Ja koronatilannekin varmisti sen, että rajojen yli ei nyt suunnata. Hyvissä ajoin sen sijaan varattiin mökki Rukalta. Onhan sinnekin ajomatkaa, mutta siellä sitten pidettäisiin “leiriä” yhdessä paikassa ja tehtäisiin päiväretkiä lähimaastoon.
Reissu-Liisaa valmisteltiin tulevaan matkaan hankkimalla hänelle Pienen pieni vaellusopas -kirjan, jota yhdessä sitten tutkiskeltiin etukäteen. ;)

Matkaan lähdettiin keskiviikkona 29.7. sateisissa tunnelmissa. Ajomatka sujui yllättävänkin mukavasti Reissu-Liisan nukkuessa - niin kauan kun vauveli veteli sikeitä, ajettiin urku auki kohti määränpäätä. Yhtä soittoa ei sentään menty Rukalle asti, vaan ensimmäinen yö vietettiin Kuopiossa leirintämökissä. Vettä tuli kuin aisaa, joten olimme erittäin tyytyväisiä, että teltta oli jätetty kotiin ja päätetty majoittautua ihan katon alla suojissa. Mökki oli vähän retro, mutta siisti, joten ihan mukavasti yö siinä sujui. Ja Reissu-Liisallekin uni maistui uudessa retkisängyssä, johon vielä illansuussa oltiin haettu Ikeasta patja.

Toinen yö vietettiin Valtimolla Jontun ystävien maatilalla, jossa päästiin nauttimaan maaseudun rauhasta ja hämmästelemään lehmiä ja niiden lypsyä oikein lähietäisyydeltä. Ei ihan joka päivä kaupunkilaislapsille tarjoudu tällaista tilaisuutta!

Perjantaina aamupäivällä hypättiin taas autoon ja suunnattiin kohti Rukaa. Suomussalmen kohdalla alkoi tiellä näkyä jo porojakin. Taktiikkana oli edelleen ajaa vauhdilla kohti määränpäätä aina Reissu-Liisan nukkuessa, joten nähtävyyksiä ei paljon pysähdelty katsomaan, mutta auton ikkunasta sentään bongattiin Hiljainen kansa -tilataideteos, jossa nelisensataa “variksenpelätintä” seisoo vaitonaisina suomussalmelaisella pellolla.

Parin päivän matkanteon jälkeen oltiin perjantai-iltana kuuden maissa vihdoin perillä “mökillä”, joka siis oli varsin fiini paritalon puolikas metsäisellä paikalla. Olimme viimein saaneet karistettua sateetkin kyydistä ja aurinko tervehti meitä Rukalla iloisesti. Lähitienoot pullistelivat metsän antimia, joten mustikkaa ja lakkaa sai popsia posket pullolleen.

Illan suussa päätimme lähteä vielä pienelle iltakävelylle tutustumaan lähiympäristöön, jotta Reissu-Liisa saisi ottaa iltanokoset vaunuissa. No, ei se kävely nyt ihan pieneksi jäänyt, kun päädyimme kipittelemään Rukakylään asti. Tulihan heti kättelyssä melkoista mäkitreeniä vaunujen kanssa, mutta hyvinhän siitä selvittiin, kun varsinkin alamäissä muisti pitää huolellisesti vaunujen aisasta kiinni. 2,5 tuntia ja vajaa 10 km myöhemmin tultiin puolijuoksua takaisin mökille, kun Reissu-Liisan huumorintaju alkoi loppua iltapuuroajan lähestyessä. Mutta ensisilmäys Rukan alueeseen oli saatu luotua. Tästä olisi hyvä jatkaa retkeilyä tulevina päivinä!