Kun lauantaiaamulla 1.8.2020 oltiin ensin asettauduttu ja järjestäydytty mökkiin, katseltiin iltapäivällä vähän karttaa ja päätettiin lähteä keittämään kaffeet reilun kilometrin päähän Kivilammen esteettömälle laavulle. Ei muuta kuin kamat kasaan, Reissu-Liisa vaunuihin pötköttämään ja ulos nauttimaan aurinkoisesta ilmasta. Siinäpä ei kauan nokka tuhissut, kun kipiteltiin laavun tienoille, mutta viimeiset kymmenet metrit saivatkin sitten sykkeen kohoamaan tappiin asti, sillä rinne oli todella jyrkkä. Kun vihdoin päästiin ylös laavulle, tiesi kyllä lykänneensä vaunuja ylämäkeen. Huh huh! Jos joku aikoo päästä tälle esteettömälle (tai virallisesti ilmeisesti “helposti saavutettavalle“) laavulle pyörätuolilla joko toisen lykkäämänä tai itse kelaamalla, niin saaapi olla melkoisesti ruista ranteessa. Mutta vaivan arvoinen taukopaikka toki on. Laavu on uudenkarhea, paikalta löytyy myös vessa ja piknikpöytä. Ja näköalassa silmä lepää.
Paikalla ei tullessamme ollut vielä muita, joten suoritettiin heti alkuunsa “pakollinen” geokätköily. Kun nimet oli saatu vihkoon, Jonttu ryhtyi kahvin keittoon ja hetken päästä saatiin juhlistaa 2-vuotiskihlajaispäivää upeassa vaaramaisemassa auringon helliessä. Reissu-Liisakin heräsi päikkäreiltään nauttimaan juhlahetkestä ja hämmästelemään kaunista näköalaa, jonka äärelle oli tupsahtanut ummistettuaan hetkeksi silmänsä.
Koska laavulle oli varsin lyhyt matka, päätettiin jatkaa kuljeskelua, kun sääkin suosi ja virtaa vanttuissa oli vielä paljon jäljellä. Kun laavun tuntumasta lähti kävelytie, jossa oli helppo lykätä vaunuja, lähdimme sitten sinne suuntaan. Lopulta päädyimme Pyhän Jyssäyksen reitin alkupisteille. Kun lähestyimme asuinaluetta, bongasimme opasteita Pirunkirkolle ja päätimme seurata niitä. Jossain kohtaa opasteet vain loppuivat, ja luulimme sillä hetkellä, että koko Pirunkirkko jäi näkemättä. Myöhemmin meille sitten selvisi, että kyseessä on Juhannuskallion jyrkänteessä oleva luola, jonka suuntaan tuli otettua jopa valokuvia (tosin Pirunkirkko ei oheisessa kuvassa taida näkyä).
Kun olimme jo kävelleet näikin lähelle Rukan kylää, päätimme sitten pistellä lopunkin matkaa sinne asti ja oikein kiva ulkoilureitti siinä kyllä menikin. Melkoista kivirakkaa oli polun vieressä, mutta itse kuljimme pururataa pitkin ja vieressä meni komea pyörätiekin. Lopulta tupsahdimme suoraan kylään Kaltiolammen suunnasta.
Hetken kylää ihasteltuamme lähdimme kohti mökkiä. Lopulta pikku kahvittelureissuumme meni taas rapsakka kolme tuntia ja matkaa kertyi lähes 10 km. Onneksi Reissu-Liisalle oli pakattu evästä matkaan, niin hänkin jaksoi ihan hyvin koko turneen.
Illan hämärryttyä, kun Reissu-Liisa oli jo mennyt unten maille, hipsin vielä parinsadan metrin matkan mökkirantaan. Paikka oli idyllinen ja kesäilta kaunis. Kivahan lampeen olisi ollut vaikka pulahtaa, mutta laiturin päässä vettä oli vain hiukan toista kymmentä senttiä, joten se ajatus jäi aikalailla sitten siihen. Ei muuta kuin takaisin mökille, ja itsekin unten maille.
