Sunnuntaiaamu 2.8. alkoi riemukkaasti, kun kesken aamupalan bongattiin mökin takana käyskenteleviä poroja. Jonkun ajan kuluttua pikku poro vielä ilmaantui terassikaiteen taakse. Hiukan se säikähti, kun yritettiin vähin äänin hiippailla terassille tiirailemaan, mutta jäi emonsa kanssa kuitenkin mökin kulmalle pyörimään, että myös suuri eläinten ystävä Reissu-Liisa pääsi omin pikkuisin silmin noita leppoisia elukoita ihastelemaan.
Meillä ei ollut mitään erityisempää suunnitelmaa sunnuntaille, mutta energiaa puhkuva Jonttu halusi lähteä lenkille, ja kirmasi juoksujalkaa mökiltä Pyhän jyssäyksen reitille. Palattuaan iloisena, mutta hikisenä takaisin mökille hän kehui kierrosta siinä määrin hienoksi, että iltapäivällä tehtiin vuoron vaihto ja lähdin myös itse kiertämään samaa lenkkiä. Koska en tosiaan ole juoksunaisia, karautin autolla vähän lähemmäs. Samalla tuli taas kuvailtua Juhannuskallion jyrkkää seinämää. Siinä se Pirunkirkko varmaan sitten näkyy...
Ajoin auton Petäjäkujan parkkipaikalle ja siitä sitten mars matkaan. Pyhän jyssäys on n. 6 km pitkä rengasreitti, joka kiertää Pikku-Pyhävaaran laelle ja takaisin. Alkumatka on siis enimmäkseen nousua ja toinen puolikas sitten laskua. Reitti on luontoon.fi -sivustolla arvioitu vaativaksi, mutta yleisesti ottaen kierros on kyllä ihan helppokulkuista ja hyväkuntoista polkua.
Vehreässä ja metsäisessä maisemassa kulkiessa sielu lepää ja mieli rentoutuu. Sillon tällöin puiden lomasta esiin tuleva vaaramaisema sai kuitenkin aina aistit terästäytymään ja muistutti, että ollaan aika kaukana kotoa. Pakkohan sitä näkymää oli aina hetkeksi pysähtyä ihastelemaan ja valokuvaamaan. Jännittävin hetki oli varmasti se, kun yhtäkkiä polulla seisoi poro poikittain. Pakko oli lähettää Jontulle viesti, että onko ne vaarallisia vai uskaltautuuko tuosta hivuttautua ohi. ;) Jonttu vakuutteli, että ei hätää, ohi vaan. Ja niinhän se matka sitten jatkui ilman konflikteja ja porokin siirtyi polulta hiukan sivummalle.
Aika lailla puolessa välissä kierrosta tullaan Pikku-Pyhävaaran laelle, jossa on kota ja tulentekopaikka, ja vähän matkan päässä myös lava, josta pääsee ihastelemaan vaaramaisemaa ja bongailemaan kaukana näkyviä kohteita kaiteessa olevan opastetaulun avulla. Samalla oli hauska pähkäillä, missähän kohtaa se oma mökki mahtaisi sijaita. Näin jälkikäteen kartasta katsottuna pähkäilyt taisi mennä melko vahvasti metsään. Maisemalavalta katsottuna mökki jäi ihan oikeaan reunaan, Iso-Veskasta vielä vähän oikealle.
Kun Pikku-Pyhävaaran maisemat oli riittävän tarkasti syynätty, oli aika jatkaa matkaa eteen päin. Kuten aiemmin jo tuli todettua, toinen puolikas matkasta olikin sitten laskua, jota sai kipitellä leppoisasti rullaten. Välillä tosin täytyi tietysti taas pysähdellä ihastelemaan näköalaa Rukalle päin tai nauttimaan rehevästä kasvillisuudesta.
Kaikkine pysähtelyineen ja ihasteluineen Pyhän Jyssäyksen kiertämiseen meni tunti ja 50 minuuttia, joten mitään normaalia päivälenkkeilyä kummoisempi suoritus ei ollut kyseessä. Kyllä tasamaan tallaajalle tietysti hiki tuli nousuissa ja laskuissa, mutta noin yleisesti ottaen reitti ei aseta isommin vaatimuksia kulkijan kunnolle. Mutta kuitenkin mieli iloisena parin tunnin metsähetkestä, oli hyvä hypätä takaisin autoon ja suhauttaa mökille saunomaan.
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti